sunnuntai 24. elokuuta 2014

Tankkauspäivän jälkeisiä fiiliksiä!:)

Eilen oli mun 15 viikon kisadieetin ensimmäinen ja viimenen tankkauspäivä.
Olin ollut edellisen yön töissä, joten tuntui ihan mahtavalta kun sai hiilaria reippaasti väsyneeseen kroppaan! Yövuoron jälkeen kävin salilla tekeen cardion vielä ennen unille pääsyä. Oli tosi energinen fiilis, vaikka olin valvonut koko yön. Juoksumatolla pistin kaiken peliin ja otin kirjaimellisesti ihan viimesetkin mehut itsestäni mitä oli jäljellä! Treenin jälkeen vähän poseerauksia ja venyttelyä. En pysty oleen päivääkään venyttelemättä kun siitä on vihdoin tullut mulle taas samanlainen tapa, kuin mitä se oli ennen:)


Venytellessä tapahtui jotain mitä oon jo odottanut hetken aikaa. Tuli vihdoin se olo et nyt viedään tää dieetti hyvällä tsempillä loppuun asti. Yhdessä vaiheessa mä jo mietin, et miks oon kisadieetillä ja meen kisaan bikiniin kun ihannoin paljon lihaksikkaampaa vartaloa ja haluan päästä tekemään vaparia. Mutta kaikelle on aikansa. Tämä vuosi kisataan bikinissä ja kisojen jälkeen katsotaan kunnolla aikaa tahkoa lisää lihaa;) Kisakokemusta ei koskaan voi olla liikaa ja on helpompi lähteä vaativammalle kisadieetille kun jo tietää millaista dieettaaminen kokonaisuudessaan on.

Mieli seikkailee muutenkin dieetillä välillä laidasta laitaan ja oonkin huomannut et tää on loistavaa aikaa oppia itsestään paljon uutta.. Samalla löytyy myös kehitettävää. Ennen dieettiä varottelin kaikkia, et saatan olla ihan hirvee kiukkupussi jos on nälkää ja väsymystä mutta tosi vähän oon tähän mennessä kiukutellut:D Viimeset viikot saattaakin olla eri juttu, mutta onneksi meillä on kotona jo vähän varauduttu siihen..:)

Alla kuvaa miten tuo pehmeä muoto on pikkuhiljaa katoamassa ja dieettiminä katsoo peilistä.. 

Energiaa on nyt ainakin parille päivälle ja katsotaan miten huomena treenit kulkee kun on tankattu! Torstaina lähden sovittaan biksuja Nurmijärvelle SammakkoPrinsessaan ja samalla suunnitellaan koristelut sekä connectorit:)
En malttais odottaa! 
Nyt ei muuta kun tsemppiä kaikille muille kanssadieettaajille! Viimesiä viedään ja kohta jo loistetaan lavalla;)


torstai 21. elokuuta 2014

Kiusattuna oleminen. -Vaihtoehto on selvitä-

Tämä kirjoitus ei liity mitenkään fitness maailmaan vaan kirjoitan tämän tekstin, koska se koskettaa mua kovasti ja on ikävä kyllä osana arkea juuri nyt. 
Tämän tekstin haluan omistaa rakkaalle pojalleni Jasperille, jotta joskus voin hänelle lukea miten hänestä oli tultava vahvempi jo elämänsä ensimmäisinä vuosina. 

Kiusaaminen, kiusattavana oleminen ja kiusaamisen kohteeksi joutuminen. Kysyn itseltäni useasti vieläkin, että miksi? Miksi sellaista pahuutta on edes olemassa ja mitä kiusaajat ikinä tulevat tuosta hyötymään?
Palataan ensin minun lapsuuteeni. Tarkalleen en muista olinko 4 vai 5 vuotias tuolloin, kun tunsin sisäistä tuskaa joka aamu jolloin piti mennä päiväkotiin. En onneksi montaa vuotta joutunut olemaan päiväkodissa, kiitos siitä äidilleni. 
Mä olin kiusattu. En sopinut muiden leikkeihin, mä olin maalta kotoisin, mulla ei ollut vaatteet viimesen päälle merkkivaatteita ja mua kiinnosti tuolloin ainoastaan kaikki eläimet mitä meillä oli. Koirat ja hevoset pääasiassa, kun taas yksikään "kaupunkilainen" ei tällaista hulluutta ymmärtänyt.
Aamut alkoi itkemällä, kun tiesin että äiti lähtee töihin ja mä jään taas yksin leikkimään päiväkotiin. Multa viedään lelut ja muistaakseni sain kuulla milloin mitäkin kommentteja maalaistollona olemisesta. En mä ymmärtänyt miten ihmiset voi olla noin julmia toisilleen?! En ymmärtänyt mitä pahaa siinä oli, että olin erilainen ja rakastin maalla elämistä. Oli mulla varmaan mukaviakin hetkiä, mutta pääosin en muuta muista kun tuon joka päiväisen mieltä piinaavan pahan olon. Olin kiusattu jo alle kouluikäisenä vain siksi, että olin erilainen. Maanläheinen, arka, ujo, mietteliäs ja yksinäinen. Mun silmissäni kaikki kiusaajat olivat ylimielisiä äitin ja isin lellikkejä. Saivat kaiken mitä halusivat. Ei, en ollut kateellinen siltikään. Mä tiesin aina, että jos meillä olisi ollut rahaa ja mammonaa mä olisin saanut kaiken ja musta olisi tullut tuollainen. Ylimielinen kiusaaja, joka ei arvosta kuin merkkivaatteita ja kalliita leluja. Sekä väheksyy erilaisuutta.
Noh, hyvin oon selvinnyt vaikeista ajoista huolimatta. Tässä sitä ollaan 25 vuotiaana ja paljon elämänkoulua oppineena. 
Nyt se sama elämänkoulu alkaa omalla pojallani. Hän on ollut päiväkodissa jo 1,5 vuotiaasta asti ja täyttää pian 4 vuotta.
Pienestä asti Jasperilla on ollut kova oma tahto, tempperamenttinen ja fiksu poika. Luonteenlujuus on osittain varmasti perittyä, sillä tunnustan olevani itse hyvin tempperamenttinen. Pitkälle katsottuna tuo kovapäisyys on vain vahvuus hänellä elämässä. Jasper on myös äärimmäisen herkkä, niin herkkä ettei hän itsekkään sitä mielellään näytä muille. 
Päiväkoti vaihtui kesän jälkeen. Alkuun meni totutellessa ja vieläkin on tottumista, mutta kuinka voisin olla huomaamatta että kaikki ei ole hyvin. Miten pahalta tuntuu viedä oma lapsi päiväkotiin ja katsoa kuinka hän jää yksin nurkkaan istumaan eikä mene leikkeihin mukaan kuten ennen. Itku on kova jo iltaisin, kun sanoo ettei tahdo mennä päiväkotiin, koska eräs poika kiusaa. Lällättelee ja tönii. Pitäisikö mun nyt ajatella, että fiksu poikani keksii nämä tarinat?! Ei, en mitenkään voisi tehdä niin, sillä tasan tarkkaan tiedän miten pahalta tuo tuntui. Kaikki lapset ovat erilaisia, mutta en ymmärrä miksi tällainen "pahuus" alkaa jo päiväkodissa. Missä se kiusaaminen opitaan? 
Jasperista tiedän, että hän on hyvin vieraskorea. Sympaattinen, tunteikas ja välillä myös "pikkuvanha"❤️ Päiväkodissa tuo varmasti vetäytyy omiin oloihinsa, kun ei halua tulla kiusatuksi.
Toivoin aina, ettei oma lapseni joutuisi kokemaan mitään sellaista mitä itse olen kokenut päiväkodissa ja ala-asteellakin. 

Ikävä kyllä, tämä on nyt todellista myös oman lapseni kohdalla ja aion tehdä kaikkeni, jotta kiusaaminen saadaan loppumaan. Tarkennuksena vielä, että tämän tekstin tarkoitus ei ole mitenkään moittia päiväkodin henkilökuntaa tai heidän toimintatapojansa. Kirjoitin tekstin ainoastaan käsitelläkseni näitä tunteita.
Kiusattuna olemisesta kun sattuu jäämään ikuinen muisto selkärankaan, ja se tuskin sieltä tulee koskaan häviämään.
Se on sielä aina, vaikuttaa monissa eri tilanteissa mun elämään, saa mut tekemään erilaisia päätöksiä joita tuskin olisin tehnyt ellen olisi ollut kiusattu. 
Ikävä kyllä kaikki tämä kuuluu liiankin monen lapsen elämään ja antaisin mitä vain, että kiusaamiseen tulisi loppu. 
Heistä kaikista varmasti kasvaa henkisesti vahvoja ihmisiä, mutta onko se sen arvoista? Se pitkään kestävä paha olo? Jokapäiväinen hylätyksi tuleminen? Henkinen väkivalta? Myös fyysinen väkivalta? Et enää usko ihmisiin, tuntuu että olisit rääkätty eläin, joka ei koskaan tule luottamaan samoihin ihmisiin.. Usko elämäänkin saattaa kadota pahimmassa tapauksessa, tuntuu ettei ketään kiinnosta ja kukaan ei auta? Onko sulla vaihtoehtoja. Vaihtoehto on selvitä. Selvitä vahvempana kuin mitä nuo kiusaajat. Koittaa olla välittämättä vaikka jokainen sana sattuu kuin puukon isku selkään. Pienikin katse saa sut pelästymään ja toivot ettet kuulisi koskaan niitä sanoja enää. Kotona olet turvassa, tiedät että sua rakastetaan ja arvostetaan. Kuuluuko sun silti tuntea päivittäin olevasi yksin ja onneton? Ei. Ei kenenkään lapsen tulisi olla onneton. Jokainen kiusaajakin joutuu joskus ajattelemaan, että mitä jos hänen lapsensa tulee joskus olemaan se kiusattu? Miten neuvot häntä.. Sanot kiusaa enemmän ja näytä sille. Se on väärä tapa. Tai olet vain välittämättä. Kyllä se joskus oppii.
On monen asian summa, tuo kiusaaminen. Toivottavasti yksikään vanhempi ei kannusta omaa lastaan kiusaamaan. Missä on ne sankarit, jotka puolustavat kiusattuja? Niitä on harvassa.
Kuralammikon pohjalla kotimatkalla moni lapsi saa selvitä yksin iskuista vasten kasvoja, itkeä itsensä uneen illasta toiseen. Kysyn vieläkin, että miksi?"

perjantai 8. elokuuta 2014

Viimeset viisi viikkoa!:)

Hello!

Tänään on tasan 5 viikkoa karsintoihin.. Jännittääkö? No itseasiassa ei vielä. Kyllä se jännitys sieltä tulee, mutta veikkaan että vasta viimesellä viikolla:)
Kävin torstaina kuntoa näyttämässä valmentajalle ja viittä vaille valmis ollaan..
Oon jo aiemminkin maininnut, et mulla nuo etureidet on aika massiiviset ja vaikka itse tykkäänkin että on kunnolla lihaa niin lajin kriteereihin mun reidet on liian lihaksikkaat ja varsinkin näin dieetillä, kun erottuu hyvin lihakset. Päätettiin jättää toinen jalkapäivä pois, sillä nyt tarvitsee saada vähän painetta pois etureisistä.
Niin hullulta kun se tuntuukin..
Oon tehnyt todella paljon töitä sen eteen että mun jaloissa on lihaa, mutta kuten valkku sanoi: on ajateltava lajin kriteereitä eikä sitä mikä meidän mielestä näyttää hyvältä:) Ehkäpä mä saan mun reiteni taas takasin kisojen jälkeen..;)
Ruokavalioon tehtiin vähän isompi muutos ja niin jo vähän odottelinkin kun viikot vähenee. Nyt taitaa olla sitä aikaa kun jyvät erotellaan akanoista.. Normaalisti ruoka vaan syödään ja that's it, mutta nyt oon huomannut et tää syöminen vaatii enemmän keskittymistä. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta nyt kun sitä on hieman vähemmän, on laskettava tarkempaan ruokailuvälit ja rankkoina päivinä pyrittävä venyttään välejä hieman.
Sillä jos herätys on esim. 4.00 lenkille ja samana päivänä yövuoro jolloin pääsen n. 6.00 nukkumaan niin onhan mun mietittävä miten 3 tunnin välein 5 ateriaa voi riittää:D ei auta kun nukkua päikkärit ettei oo nälkä ja venyttää välit 4 tuntiin:) tänään kokeillaan ensimmäisen kerran miten jaksaa yövuoron.
Olen kyllä saanut tällaisina päivinä syödä ns. Iltapalan tuplana eli vielä yksi ruoka 24.00 niin jaksaa hereillä sinne aamuun..:)

Alotin tän tekstin kirjottamisen lauantaina ja nyt vasta pääsen jatkamaan:D
Siinähän se yövuoro meni maitorahkan voimalla 7 tuntia ja 6000 askelta sekä 1800 kaloria. Huh! Oli melkonen väsymys eilen, mutta taistelin itseni salille ja tuli tehtyä hyvä selkä- hauis treeni:)

Energiat vähenee ja tahti kiristyy. Pää on onneks vielä ainakin mukana hommassa ja kyllä mä eilen vähän rupesin jo kaipaileen sitä mun pehmosta offikuntoo..
Kaikki aikanaan! Mun mielestä on hyvä kuitenkin oikeasti erottaa offi ja kisakunto mahdollisimman tarkkaan:) Tietää sitten kisojen jälkeen vähän mitä on luvassa..ainakin ruokaa!:D

Nyt ulos nauttiin viimesestä lomaviikosta!
Tsemppiä kaikille loppurutistukseen!:)


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Uusia yhteistyökuvioita ja vihdoin loma!

Kesäkuussa Nurmijärveläinen SammakkoPrinsessa haki itselleen yhtä sponsoroitavaa urheilijaa. SammakkoPrinsessa valmistaa fitness- asuja, tekee rakennekynsiä sekä suihkurusketuksia. No mikä ettei! Laitoinkin hakemuksen, jossa kerroin muutaman sanasen itsestäni, kilpailuistani sekä tulevaisuuden tavotteistani. Heinäkuun lopulla sain sähköpostia, että minut oli valittu sponsoroitavaksi!:)
Huikee fiilis! Sillä mä en ikinä voita edes arvonnoissa mitään ja nyt olin tullut valituksi;)
Eilen kävin Nurmijärvellä Tanjan kanssa kirjottamassa sopimuksen. Katsottiin samalla kuvauspäiviä sekä tietysti syksyn kilpailuihin mulle tulee Tanjan tekemät biksut:) Tanjalta löytyi juuri se yksi ja ainut väri, jota olin haaveillut kisabikineihini. Paljastetaan se vasta myöhemmin:)
Blingiä tietysti riittävästi ja connectoreita en osannut vielä päättää, mutta eiköhän tuo selviä lähiaikoina:)
Tanja Soilas siis tekee minulle kaikki kisa- asut seuraavan vuoden aikana! Kiitos jo etukäteen hänelle siitä! Facebookista löytyy Sammakkoprinsessan sivut ja nyt kaikki sinne tykkäilemään;)
Nyt ei tarvitse stressata kisa-asuista, joten keskitytään olennaiseen:)
Mulla loppui 3 vuoden työsuhde maanantaina. Irtisanouduin muutama viikko sitten ja sen enempää syitä puimatta voin sanoa että olo on jotenkin helpottunut:)
Nyt mulla on 1,5 viikkoa aikaa lomailla ennen uuteen työpaikkaan menemistä. Odotan kyllä jo innolla!
Energiatasot heittelee ihan täysin.. Maanantai ja tiistai meni lepopäiviä pitäessä, sillä en yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään. Onneks on nyt lomaa niin ei tarvitse olla jokainen treeni kellotettuna kalenterissa.
Tänään aamulla kävin meidän mahtavan poseeraus opettajan Sirpan kanssa hiomassa T-kävelyä. Ihan muutamia pieniä muutoksia tekemällä se saatiin näyttämään siltä mitä olen halunnut! Jes! Sirpa on huippu!:) Sirpalta saa aina kannustavaa palautetta, elämän viisauksia ja hyviä neuvoja! Nyt onkin taas motivaatio huipussaan, vaikka eilen en sitä olis uskonut.
Varmasti vaikuttaa hormoonien heittelyt mielialaan, mutta en mä siltikään oo vielä kokenut mitään sellaista mikä sais mut ajatteleen et kisadieetti on aivan karmeeta:D
Aamulla onkin aika mennä näyttäytymään päävalkulle ja katsotaan mitä muutoksia tulee ruokavalioon:)
Mä olisin jo valmis luopuun suurimmasta osasta hiilareita:D

Loppuun muutama kuva tämän päivän treenin jälkeisestä fiiliksestä:)



Nauttikaas helteistä!:)

<3 Sanni