Treenitaukoa ja ajatuksia

Heippahei!!

Viime sunnuntaina tuli täyteen kahdeksan viikon treeniputki. Tarkoittaen siis, että varsinaisia lepoviikkoja ei tuohon jaksoon kuulunut, ainoastaan normaalit viikottaiset lepopäivät.
Sunnuntaina alkoikin lepoviikko ja pian nähdään tuleeko lepoviikkoja ainakin yksi vielä lisää.

Lepo on yksi tärkeimpiä asioita silloin, kun treenataan paljon ja kovaa, mutta moni varmasti tietää sen tunteen millaista taistelua välillä joutuu käymään oman päänsä kanssa ymmärtääkseen, että nyt on oikeasti vaan levättävä.

Minulla tämä alkoi heti kolmantena lepopäivänä: - Maha oli turvoksissa, joten: " Oonkohan mä lihonut..?" Söinköhän mä kuitenkin liikaa herkkuja silloin kun oli edellinen vapaasyöntipäivä?"
" Jääköhän mun maha tällaiseksi, missä se mun kapea vyötäröni nyt on??" Miten mä voin olla syksyllä kisakunnossa, kun en nyt pääse hetkeen treenaan?" Häviääköhän mun lihaksen, kun en treenaa, voinkohan mä syödä kaikki ruuat vaikka valkku sanoi että syötävä on?"
Kerran päivässä on jännitettävä esim. reisilihakset vain nähdäkseen vain, että ne ovat tallella!! :D

Niin... en usko olevani ainut jolla tämmöisiä pyörii päässä silloin, kun ei pääse treenaamaan ?
Silti ihmettelen itsekkin, että miten pienestä kaikki on kiinni. Silloin, kun treenaat säännöllisesti ja syöt oikein, niin tiedät että tulosta syntyy aikanaan. Heti, kun vähänkin pidempi lepo on edessä, alkaa tämä osittain hieman hysteerinen panikonti siitä mitä kropalle tapahtuu lepojakson aikana.

Päätin tuolloin, että en mene nukkumaan näiden ajatusten kanssa. En halua aamulla pohtia enää samaisia kysymyksiä ja synkistellä kuinka olen muka lihonut kolmessa päivässä. Ei.

Kirjoitin paperille kaiken sen mitä kropassani oli muka muuttunut kolmessa päivässä.
Tähän samaan paperiin mietin jokaiseen kysymykseeni vastauksen ja yhdistin jokaiseen kohtaan levon. Perustelin itselleni kysymysten avulla selkeästi sen miksi minä lepään.
 Mihin tarvitaan lepoa? Miksi on tärkeää levätä? Mitä hyviä puolia on levossa? Mitä käytännössä lepo aiheuttaa lihaksille?  Miten kävisi, jos en lepäisi? Näitä kysymyksiä tuli paljon, mutta oli hauskaa huomata miten hyvin myös pystyin perustelemaan vastaukset itselleni.

Saattaa kuulostaa kuin jälki-istuntoon jääneen kotiläksyltä, mutta uskokaa pois, tästä oli minulle itselleni paljon hyötyä. Tämän päivän jälkeen en ole murehtinut enää lepojaksoani tai pientä pömpöttävää vatsaani. :)

Haluan kroppani voivan mahdollisimman hyvin, joten annan sen levätä silloin, kun työtä on tehty paljon ja lepo on jäänyt vähiin. Kunnoitan jokaista soluani, sillä ne ovat vain ja ainoastaan minun ja vain minä olen oikesti se, joka voi vaikuttaa miten mieleni ja kehoni voi.

Seuraavina kuukausina tavoitteena unohtaa turha stressaaminen ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin.
Se voi olla joskus haastavaa, mutta jos ei ota vastaan haasteita, ei voi haastaa itseään ja kohdata myöhemmin voittajana.
 Jonain päivänä saat katsoa peiliin ja todeta olevasi sittenkin vahvempi, kuin mitä olit eilen.