Epäonnistuminen: Onko se sittenkin uusi mahdollisuus onnistumiseen?

Tänään oli pitkästä aikaa kuntotsekin aika ja jostain syystä mua jännitti ihan hirveästi. Mietin koko edellisen viikon, että miksi mua jännittää kun ei ole tähänkään asti jännittänyt.
Ehkäpä jännitys johtui siitä, että tällä kertaa en ollut niin varma kunnostani kuin tähän asti.

Muutama viikko oli mennyt aivan rytmittä ja tuntui, että olin yhtäkkiä ajautunut keskelle kaaosta.
Mulla on vapaasyöntipäivä ollut kerran viikkoon ja viikko sitten söin tietoisesti kahtena päivänä "ylimääräistä". Tiesin, että ruokavalioon on palattava samalla tapaa kuin ennenkin, mutta jostain syystä tuntui kun en olisi välittänyt. Ateriavälit venyivät, ruoka ei maistunut ja sitten kun maistui niin maistui myös se " ylimääräinen" samassa.
Noh, tehtyä ei tekemättömäksi saa ja sama pätee myös syömisessä. Ne kauan säilyneet rutiinit oli kuin yhtäkkiä hävinnyt enkä silti suonut ajatustakaan sille ettei tästä vielä jatkettaisi kuten ennen.

Tästä viisastuneena annoin itseni hetken aikaa miettiä miksi teen tätä ja mikä tekee mut onnelliseksi.
En jäänyt potemaan morkkista tapahtuneesta, mitä se hyödyttäisi? Aivan sama kun jäisit roikkumaan kiinni menneisyyteen etkä pystyisi unohtamaan niitä vaikeita aikoja elämästäsi tai antamaan erehdyksiä anteeksi. 

Sen päivän jälkeen tuntui kuin olisin saanut aloittaa puhtaalta pöydältä. Ruokavalioni ruuat maistuvat hyvin edelleen eikä ollut mitään syytä miksi en voisi jatkaa samalla tsempillä vaikka olinkin "retkahtanut" :) Silloin, kun rakastat treenaamista, niin rakastat myös sitä tarkkaa ruokavalioo mikä on pohja kaikelle sille mitä haluat itsestäsi rakentaa...
Ehkä joskus pitää suoda itselleen mahdollisuus epäonnistua, jotta pystyy taas nauttimaan onnistumisen tunteesta entistä enemmän.

Tässä oli syy miksi en enää ollutkaan varma siitä, että kunto olisi edennyt samaa tahtia kuin aiemmin.
Silti mitään negatiivista palautetta en valmentajaltani saanut. Lihasta on riittävästi lajia ajatellen ja kisadietille siirrytään kesäkuun alussa. Muutama kuukausi vielä kasvatellaan lihaksia ja katsotaan sitten miten se dietti lähtee käyntiin. Taas on jotain mitä odottaa! :)

Onnellisuuteen vaaditaan toisinaan niin paljon ja niin monia erilaisia asioita. Joskus on tärkeää kuitenkin pysähtyä nauttimaan niistä pienimmistäkin asioista. Antaa itselleen mahdollisuus unelmoida kerta toisensa jälkeen, kaatua ja nousta uudelleen. Epäonnistua ja onnistua jälleen. 

-Minulle on annettu siivet, nyt minun pitää vain uskaltaa lentää- <3