Olen ollut tietoinen huonosta ryhdistäni jo vuosia, mutta vasta tämän kisaprojektin myötä olen oikeasti saanut aikaiseksi tehdä asialle jotain. Eikä vaan jotain, vaan parantaa sen... ja pysyvästi.
Olen käynyt nuorena muutamilla erilaisilla Fysioterapeuteilla ja todennut muutaman kerran jälkeen, että eihän tästä tule mitään. En silloin saanut mitään kunnollista apua vaivoihini alaselkäni kanssa ja ainut mitä muistan on se, että harvemmin näitä fyssareita oikeasti kiinnosti saada mun rakennettani paremmaksi. Johtui tietysti myös siitä, että siinä iässä 15-16 v, en ollut kovin ahkera tekemään vaivalla laadittuja kotijumppia kotona.. :D
Jätin homman sikseen ja ajattelin, että kyllä tää tästä joskus paranee.
Päätinkin loppuvuodesta ottaa yhteyttä meidän tiimin omaan Fysioterapeuttiin ja eipä mennyt aikaakaan, kun päästiin katsomaan kuinka paljon musta löytyy korjattavaa.
Ensimmäinen käyntikerta, katsottiin mun ryhti, ( jos sitä olisi voinut edes ryhdiksi enää kutsua). Alkuun tuntui melkoselta shokilta kuulla mitä kaikkea on korjattavana, mutta jo ensimmäisellä kerralla oikeasti sain paljon uutta tietoa. Opin ymmärtämään, että töitä on tehtävä ja lopulta vielä se ettei minunkaan ryhtini korjaaminen ole mahdotonta. Olin positiivisesti yllättynyt myös siitä, että tämän fysioterapeutin palvelu oli huippu- luokkaa!
Täysin erilainen kokemus, kuin kaikilla aiemmilla fysioterapeuteilla.
Mietin vielä kotonakin, että miten oikeasti fysioterapeutti voi olla niin "kiinnostunut" korjaamaan mun notkoselkää tai eteenpäin työntyneitä olkapäitäni.. Mä sain henkilökohtaista palvelua ja huomasin sen viimein, että saan kaikki mahdolliset ohjeet, likkeet, käsittelyt ja avun mitä tässä vaan tarvitaan. Huippua! Olisipa kaikki muutkin ihmisten hyvinvointiin liittyvät tekijät yhtä omistautuvaisia työllensä niin me kaikki voitais paljon paremmin :)
Samalla hetkellä päätinkin, että nyt teen oikeasti töitä ja saan vielä sen kunnon ryhdin!
25 vuotiaana ei kukaan haluaisi olla ryhditön sen enempää kuin ryppyinenkään.
Kun sain ensimmäiset harjoitukset mitä teen salilla aina muun treeniohjelman yhteydessä rupesin oikeasti keskittymään siihen, että kaikissa liikkeissä lavat pysyisi yhdessä ja olkapäät omilla paikoillaan. Peilistä tuijottaminen välillä suoraan sanottuna v***tti, kun näki kuinka ne kaikesta yrityämisestä huolimatta ei jää sinne oikeille paikoilleen. Tähän päivään asti mä kai luulin olevani ainut, jolla on tällaisia ongelmia. Salilla, kun tulee kuitenkin käytyä melko usein, niin en oo koskaan edes huomannut katsoo onko olemassa "kohtalotovereita".
Jotenkin sitä aina vaan ajatteli, et "kellä nyt olis näin huono ryhti tms.." Että mä olisin ainut, joka taistelee päivästä toiseen korjatakseen omaa " rakennettaan". Ehkä kaikki ei niin välitä, sillä kun mä jokaisen treenin päätteeksi suoristan itseni lattialle nostaen kädet sivuilta ylös vain muistuttaakseni kroppaani jälleen kerran siitä oikeasta asennosta niin ne muut katsoo mua kuin olisin ymmärtänyt kuntosalilla käymisen hiukan väärin.
Silti mua vaan hymyilyttää, sillä oon ymmärtänyt sen, että jonain päivänä mä saan katsoa peilistä mun hyvää ryhtiäni ja todeta, että mä todella olen ansainnut sen.
Kuukauden päivät pääsin taas kunnolla tekeen saamiani harjoituksia ja tänään oli yksi parhaimmista päivistä! Mä sain vihdoin kuulla fysioterapeutiltani, että ne olkapäät alkaa vihdoin oleen jo lähempänä sitä mitä pitääkin. Kuulostaa ehkä pikku jutulta, mutta mun tapauksessa ja mulle se oli todella suuri asia.
Tänään mä myös jälleen kerran opin lisää ja sain kuulla, etten ole ainut jolla on tällaisia ryhti ongelmia.
Pienet on munkin ilot, mutta onhan se lohduttavaa ettei ihan yksin oo mikään poikkeus tapaus.:D
Tarvitaan alansa rautainen ammattilainen, jolla on paljon tietoa ja taitoa, joka aidosti haluaa myös itse nähdä muutoksen, jolta voit oppia paljon, joka tekee harjoitukset juuri sinun vaivoihisi ja joka on valmis auttamaan ja tekemään parhaansa varmasti ihan jokaisen asiakkaansa kohdalla.
Tämän paremmin en osaa meidän tiimin fysioterapeuttia kuvailla, enkä myöskään osaa sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen tästä kaikesta jo saamastani avusta.
Mikään ei ole mahdotonta, kuten elämänmuutos niin myös tämäkin vaatii tahdonvoimaa ja halua kehittyä.
Olen käynyt nuorena muutamilla erilaisilla Fysioterapeuteilla ja todennut muutaman kerran jälkeen, että eihän tästä tule mitään. En silloin saanut mitään kunnollista apua vaivoihini alaselkäni kanssa ja ainut mitä muistan on se, että harvemmin näitä fyssareita oikeasti kiinnosti saada mun rakennettani paremmaksi. Johtui tietysti myös siitä, että siinä iässä 15-16 v, en ollut kovin ahkera tekemään vaivalla laadittuja kotijumppia kotona.. :D
Jätin homman sikseen ja ajattelin, että kyllä tää tästä joskus paranee.
Päätinkin loppuvuodesta ottaa yhteyttä meidän tiimin omaan Fysioterapeuttiin ja eipä mennyt aikaakaan, kun päästiin katsomaan kuinka paljon musta löytyy korjattavaa.
Ensimmäinen käyntikerta, katsottiin mun ryhti, ( jos sitä olisi voinut edes ryhdiksi enää kutsua). Alkuun tuntui melkoselta shokilta kuulla mitä kaikkea on korjattavana, mutta jo ensimmäisellä kerralla oikeasti sain paljon uutta tietoa. Opin ymmärtämään, että töitä on tehtävä ja lopulta vielä se ettei minunkaan ryhtini korjaaminen ole mahdotonta. Olin positiivisesti yllättynyt myös siitä, että tämän fysioterapeutin palvelu oli huippu- luokkaa!
Täysin erilainen kokemus, kuin kaikilla aiemmilla fysioterapeuteilla.
Mietin vielä kotonakin, että miten oikeasti fysioterapeutti voi olla niin "kiinnostunut" korjaamaan mun notkoselkää tai eteenpäin työntyneitä olkapäitäni.. Mä sain henkilökohtaista palvelua ja huomasin sen viimein, että saan kaikki mahdolliset ohjeet, likkeet, käsittelyt ja avun mitä tässä vaan tarvitaan. Huippua! Olisipa kaikki muutkin ihmisten hyvinvointiin liittyvät tekijät yhtä omistautuvaisia työllensä niin me kaikki voitais paljon paremmin :)
Samalla hetkellä päätinkin, että nyt teen oikeasti töitä ja saan vielä sen kunnon ryhdin!
25 vuotiaana ei kukaan haluaisi olla ryhditön sen enempää kuin ryppyinenkään.
Kun sain ensimmäiset harjoitukset mitä teen salilla aina muun treeniohjelman yhteydessä rupesin oikeasti keskittymään siihen, että kaikissa liikkeissä lavat pysyisi yhdessä ja olkapäät omilla paikoillaan. Peilistä tuijottaminen välillä suoraan sanottuna v***tti, kun näki kuinka ne kaikesta yrityämisestä huolimatta ei jää sinne oikeille paikoilleen. Tähän päivään asti mä kai luulin olevani ainut, jolla on tällaisia ongelmia. Salilla, kun tulee kuitenkin käytyä melko usein, niin en oo koskaan edes huomannut katsoo onko olemassa "kohtalotovereita".
Jotenkin sitä aina vaan ajatteli, et "kellä nyt olis näin huono ryhti tms.." Että mä olisin ainut, joka taistelee päivästä toiseen korjatakseen omaa " rakennettaan". Ehkä kaikki ei niin välitä, sillä kun mä jokaisen treenin päätteeksi suoristan itseni lattialle nostaen kädet sivuilta ylös vain muistuttaakseni kroppaani jälleen kerran siitä oikeasta asennosta niin ne muut katsoo mua kuin olisin ymmärtänyt kuntosalilla käymisen hiukan väärin.
Silti mua vaan hymyilyttää, sillä oon ymmärtänyt sen, että jonain päivänä mä saan katsoa peilistä mun hyvää ryhtiäni ja todeta, että mä todella olen ansainnut sen.
Kuukauden päivät pääsin taas kunnolla tekeen saamiani harjoituksia ja tänään oli yksi parhaimmista päivistä! Mä sain vihdoin kuulla fysioterapeutiltani, että ne olkapäät alkaa vihdoin oleen jo lähempänä sitä mitä pitääkin. Kuulostaa ehkä pikku jutulta, mutta mun tapauksessa ja mulle se oli todella suuri asia.
Tänään mä myös jälleen kerran opin lisää ja sain kuulla, etten ole ainut jolla on tällaisia ryhti ongelmia.
Pienet on munkin ilot, mutta onhan se lohduttavaa ettei ihan yksin oo mikään poikkeus tapaus.:D
Tarvitaan alansa rautainen ammattilainen, jolla on paljon tietoa ja taitoa, joka aidosti haluaa myös itse nähdä muutoksen, jolta voit oppia paljon, joka tekee harjoitukset juuri sinun vaivoihisi ja joka on valmis auttamaan ja tekemään parhaansa varmasti ihan jokaisen asiakkaansa kohdalla.
Tämän paremmin en osaa meidän tiimin fysioterapeuttia kuvailla, enkä myöskään osaa sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen tästä kaikesta jo saamastani avusta.
Mikään ei ole mahdotonta, kuten elämänmuutos niin myös tämäkin vaatii tahdonvoimaa ja halua kehittyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti