Toiset pitää sua hulluna, kun treenaat, toiset halveksii sun "liian" kireää kroppaa, toiset haluaisivat samanlaisen kropan ja toiset taas uskovat että tämä on helppoa eikä vaadi kovaa työtä. Mielipiteitä on niin monta kuin on ihmistäkin, mutta miksi vaivautuisin loukkantumaan toisten mielipiteistä? Mä teen tätä itseäni varten. Minä olen itse se, joka on kisalavalla se kaikista pahin vastustajani.
Itse henkilökohtaisesti nautin siitä mitä teen. Tykkään säännöllisestä sekä terveellisestä ruokavaliosta, rakastan treenata salilla sekä olen myös opetellut tykkäämään varhaisista aerobisista treeneistä. Vielä en voi sanoa nautinko varsinaisesta kisadieetistä, mutta sekin selviää aikanaan... ;) Valmennusta on nyt takana vähän reilut 3 kuukautta ja voin rehellisesti sanoa, etten ole oppinut eläessäni aikaisemmin niin paljon uutta kuin nyt tämän kolmen kuukauden aikana. Ei ainoastaan se miltä näytät, vaan se miltä sinusta tuntuu.
Mä olen paljon pirteämpi, mun vatsani toimii normaalisti, mun hiukset kasvaa supervauhtia ym.. Ja mikä parasta: Mä en ole ollut kipeenä kohta 4 kuukauteen, mikä on todella ihmeellistä mun tapauksessani! So, i really feel great!! :)
Tänään tein ennätyksiä painoissa salilla ja kyllä siitä vaan mukavasti saa potkua tuleviin treeneihin. Mikä oliskaan sen parempi motivaattori kuin onnistumisen tunne? Viime viikkoina päässä on pyörinyt vaikka mitä kisaaniseen liittyvää, tuhansia kysymyksiä ja pohdintoja liittyen siihen olenko mä valmis syksyllä? Mitä jos tulee treenitaukoa, voinko silti olla kisakunnossa syksyllä..? Mitä jos mun dieetti ei mee niin kun pitäis? Kaikkea mahdollista pieni ihminen voi miettiä, mutta lopulta päätin et kyllä mä ne vastaukset löydän matkanvarrella. Pitäis aina osata nauttia hetkestä ja siitä mitä on nyt.
Itse henkilökohtaisesti nautin siitä mitä teen. Tykkään säännöllisestä sekä terveellisestä ruokavaliosta, rakastan treenata salilla sekä olen myös opetellut tykkäämään varhaisista aerobisista treeneistä. Vielä en voi sanoa nautinko varsinaisesta kisadieetistä, mutta sekin selviää aikanaan... ;) Valmennusta on nyt takana vähän reilut 3 kuukautta ja voin rehellisesti sanoa, etten ole oppinut eläessäni aikaisemmin niin paljon uutta kuin nyt tämän kolmen kuukauden aikana. Ei ainoastaan se miltä näytät, vaan se miltä sinusta tuntuu.
Mä olen paljon pirteämpi, mun vatsani toimii normaalisti, mun hiukset kasvaa supervauhtia ym.. Ja mikä parasta: Mä en ole ollut kipeenä kohta 4 kuukauteen, mikä on todella ihmeellistä mun tapauksessani! So, i really feel great!! :)
Tänään tein ennätyksiä painoissa salilla ja kyllä siitä vaan mukavasti saa potkua tuleviin treeneihin. Mikä oliskaan sen parempi motivaattori kuin onnistumisen tunne? Viime viikkoina päässä on pyörinyt vaikka mitä kisaaniseen liittyvää, tuhansia kysymyksiä ja pohdintoja liittyen siihen olenko mä valmis syksyllä? Mitä jos tulee treenitaukoa, voinko silti olla kisakunnossa syksyllä..? Mitä jos mun dieetti ei mee niin kun pitäis? Kaikkea mahdollista pieni ihminen voi miettiä, mutta lopulta päätin et kyllä mä ne vastaukset löydän matkanvarrella. Pitäis aina osata nauttia hetkestä ja siitä mitä on nyt.
Joskus pienenä jo päätin,että yritän oppia rakastamaan hetkessä ja hetkiä, olla läsnä juuri silloin ja siinä tilanteessa eikä ikinä päästää irti unelmistaan kun ne kuitenkin ovat pala palalta saavutettavissa<3
Niin..olen jo vuosien saatossa unohtanut monta sellaista asiaa, jotka tekivät minusta päivä päivältä vahvemman silloin kun kaikki tuntui sortuvan ympäriltä, tai silloin kun koin elämäni suurimmat ja raskaimmat menetykset. Jaksoin aina uskoa seuraavaan päivään, odotin kuinka ajan kanssa kaikki olisi helpompaa kunhan en vaan koskaan lakkaisi uskomasta.
Muistakaa siis jokainen päivä pitä kiinni unelmista ja elää hetkessä. Huomena kaikki voi olla toisin. Pala palalta kohti unelmia..<3
Sanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti