Pari kuukautta uuden ruokavalion jälkeen Jasper tarkkaili mielenkiinnolla mitä syön ja halusi aina maistaa "äidin ruokaa" koska se poikkesi oman lautasen sisällöstä. Yhtäkkiä meidän kolmevuotiaan herkkuruokaa olikin raejuusto:) Silloin kun meidän perheessä on nannapäivä niin tuo pikkuinen veijari kertoo kyllä aina, "ei äiti saa näitä syödä". Tämä on tietysti mieluista sanoa sillä hän ymmärtää että herkkuja jää enemmän itselleen.
On paljon lausahduksia, jotka kertovat siitä, että pieni miehen alku on huomannut fitnekseen liittyvät rutiinini kuten:
- Jos äiti ei oo töissä, se on kuntosalilla
- Äiti, joko sä joit sen roteiinijuoman?
- Äiti, missä sun roteiinijuoma on?
- Mitä sä teet, jos sulla ei ole eväitä sielä rasiassa? Ootko sä sitten ilman ruokaa koko päivän?
- mitä sä teet sielä kuntosalilla?
- Sitten, kun musta tulee nainen niin voin juoda roteiinijuomaa:D
Mikä onkaan sen ihanampaa kun kuunnella oman poikansa oivalluksia tähän treenaamiseen liittyen..
Jasper myös "uhkasi" viedä mut korvasta ravintolaan syömään kaikkia erivärisiä roteiinipatukoita koko päiväksi,jos en olisi juossut koko matkaa kauppaan<3:)
Jonain päivinä kotona harjoitellaan mitä pitää huutaa, kun äiti menee kisoihin. Se pienen pieni ääni tois varmasti tsemppiä enemmän kuin mikään jos sen kuulisi lavalla ollessaan.
Tavaksi on tullut myös se, että joka aamu kun mennään tarhaan niin mun pitää kantaa Jasper sylissä parkkipaikalta sisälle tämän hokiessa:"Hyvä äiti! Jaksaa, jaksaa!:)"
Tämä oli hieman erilainen teksti, mutta mun mielestä on hassua ja samalla ihanaa huomata miten noinkin pieni ymmärtää niiin paljon kaikkea mitä et itse osaisi edes ajatella.
Olenkin kutsunut poikaani varsinaiseksi minivalmentajaksi, sillä hän on yksi suurin tsempparini joka myös valvoo että syön jokaisen murusen lautaseltani silloin kun ruokailemme yhdessä<3 Hänen luonteensa on aivan kuin omani. Mahdotonta periksiantamattomuutta, omistautumista sekä mieletön temperamentti, niistä on tulevaisuudessa hyötyä enemmän kuin haittaa..:)
Vaikeina päivinä ei tarvita kuin pieni hymy lapselta ja tuntuu että maailma on taas pelastettu.
Mikään ei korvaa menetettyä yhteistä aikaa mutta yritän parhaani tehdä siitä pienestäkin yhteisestä ajasta kultaista:)
Tiedättehän, jonain päivänä lapsi on oikeasti se, joka pitää sinusta huolen.
Tulee vielä aika jolloin tuo pieni ihme ei enää ole riippuvainen siitä jatkuvasta läheisyydestä. Äidin rakkaus on vahvempaa kuin kallio, haluan elää hetkessä nauttien jokaisesta minuutista, jokaisesta tunnista sekä jokaisesta päivästä mitä saan viettää ihmeeni kanssa<3
Tämä kirjoitus on omistettu elämäni ihmeelle eli Jasperille<3
Reipasta loppuviikkoa kaikille! Muistakaa pitää ihmeistänne kiinni:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti