Kuvia edistymisestä ;)

Ensimmäinen kuva on otettu vuonna 2011

Alla oleva kuva on otettu 2012 keväällä

Alla oleva kuva on otettu elokuussa 2013

Tässä kuvassa valmennusta takana 2 viiikkoa.. :)

Valmennusta takana 7 viikkoa! :)

Alla oleva kuva on otettu viikko sitten, eli valmennuksessa 11 viikkoa! :)

Vastoinkäymisistä voittoon!

En tiedä mistä tämän tekstin alottaisin.. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut melkoista hulinaa ja arjen kanssa painimista. Töitä on tullut tehtyä lähemmäs 110 tuntia 12 päivään ja siihen päälle vielä treenit ja lapsosen kanssa touhuaminen, niin alkoi jo tuntumaan, että joko pää tai kroppa sanoo itsensä irti... Unet jäi todella vähiin ja silti halusin selviytyä kaikista treeneistä kunnialla. Noh, myönnettäköön ettei paukut riittäneet millään tekemään kaikkia treenejä täysillä ja viimeiset kaksi treeniä meni melkoisissa tunneryöpyissä, ( kirjaimellisesti verta, hikeä ja paljon kyyneleitä..)

Se tunne, kun olet hukannut usean tunnin normaalin treenin tekemiseen vain siksi, että välillä on pysähdyttävä nieleskelemään kyyneleitä ja purtava hammasta yhä enemmän suoriutuakseen vielä viimeisistä toistoista vaikka oma pää käskee jo luovuttamaan. Anna jo olla, lepää kunnolla ja kokeile sitten uudestaan..
En kuitenkaan luovuttanut, päätin, että lepään vasta kun hommat on tehty loppuun. Olo ei kuitenkaan ollut se normaali; iloinen, pirteä ja energinen mitä normaalisti olen treenien jälkeen.

Selvisin kuitenkin näistä haasteellisista päivistä ja ymmärsin myös, että joskus on oikesti vaan pakko levätä. Pysähtyä hetkeksi ja todella sisäistää se, miten lepo on yksi tärkein osa treenaavan ihmisen arkea.
Nukuin reilusti, söin normaalit ruokani ilman kiirettä, ilman että jatkuvasti piti olla jossain tekemässä jotain juuri silloin kun mun olisi pitänyt syödä. Sesonkiaikoina työni on haastavaa niin fyysisesti kuin henkisestikin, sen verran voin paljastaa, että usein 12 tunnin työvuoro sisältää yhden mahdollisismman pikaisen vessatauon ja siinä kaikki. Reilua, eikös?

Tänään oli jälleen kuntotarkistuksen aika. Edellinen ilta meni jännittäessä (Mitä jos en ookkaan edistynyt? Mitä jos viime viikkojen treenit ja kiire on saanut mut astumaan takapakkia?  Oonkohan mä tehnyt tarpeeksi töitä..?) Peilikuva kertoo kyllä, että töitä on tehty, mutta miten mä voisin luottaa siihen miltä omasta mielestäni näytän.. ? :D
Onneksi on olemassa loistava tiimi ja ihan oikeasti paras valmentaja ikinä. Päävalmentajani Jari Bull Mentula oli sitä mietlä, että kiristytty on lisää. Lihasta on tullut ja tulee oikeisiin paikkoihin. Oikeastaan mut sais lavalle jo kuukauden sisään jos olisi tarve! Mitä?? Voitte vaan kuvitella miten mun epäröinti, kaikki hankalat treenit unohtui hetkessä. Siis mä oon oikeesti saanut jotain tuloksia aikaan! :)
Ruokaa lisättiin ja sain vapaasyöntipäiviäkin. Niistä lisää myöhemmin...

PT- treeni toi taas lisää ymmärrystä tekniikoista ja onhan se loistavaa treenata ammattilaisen kannustamana ja huomata et kyllä niistä treeneistä saa vieläkin enemmän irti, kun unohtaa sen ajattelun ja tekee vaan! :)

Tästä on taas niin loistava jatkaa matkaa eteenpäin! Pari viikkoo mennään vielä vanhalla treeniohjelmalla ja sitten olis luvassa uusi ohjelma :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!!!

Lihashuolto ja sen suuri rooli lihasten kasvattamisessa

Aamuni alkoi melko takkuisissa tunnelmissa salilla. Rauta oli ylitsepääsemättömän painavaa ja tuntui, että voimat olivat jotenkin aivan kadoksissa. Taistelin kuitenkin saliohjelman loppuun, kuten aina (periksi ei anneta, kun on kerran herätty 4.15 aamulla). Treenin jälkeen päässä pyöri miljoona ajatusta siitä, että mikä nyt on kun ei tunnu treenit sujuvan..? Vai voiko se olla stressiä?

Stressi on varmasti yksi mikä sekoittaa välillä koko kehon toiminnan. Tälle viikolle töitä on tiedossa rutkasti normaalia enemmän ja väsymyskin saattaa olla osana tätä kiireistä viikkoa. Luotto siihen, että pian taas treenit kulkee on kova ja toivonkin sen menevän niin.

Aina ei ole helppoa järjestellä aikatauluja niin, että treenit, työ ja syömiset sujuisivat ongelmitta. Välillä olen myös potenut huonoa omaatuntoa siitä, kun kolme vuotias tremiittini ei pahan uhmaikänsä keskellä huomaa edes pyytää äitiä leikkimään, vaikka ehtisinkin edes sen muutaman kerran leikkimään ilman kiirettä toisaalle.

Unelmien eteen on tehtävä töitä ja uhrattava välillä myös sitä kallisarvoista aikaa, jotta ne voisivat toteutua.

Tahdonvoimalla ja kovalla taistelija luonteellani uskon kuitenkin selviäväni pitkälle, vaikka elämä ei aina olekkaan mitään ruusuilla tanssimista.

Töistä pääsin suoraan hierojalleni. Ystäväni suositteli aikoinaan urheiluhieroja Kristiina Keulaa ja siitä lähtien olen käynyt hänellä säännöllisesti. Lihashuollossa pidän tärkeänä venyttelyä, mutta vieläkin tärkeämpänä hierontaa. Treenaan salilla 4 kertaa viikossa sekä 3 aerobista, niin lihaksien palautumisesta pitää huolehtia tarkoin.

 Kristiina on ammattitaitoinen urheiluhieroja. Pidän tärkeänä sitä, että hierojani tietää tarkalleen mitä treenaan ja osaa tuolloin huoltaa lihaksiani parhaalla mahdollisella tavalla. 

Suosittelen Kristiinaa lämpimästi kaikille lukijoilleni ja marraskuun aikana on myös luvassa arvontaa aiheeseen liittyen. :)

Hieronnan jälkeen olin taas kuin uusi ihminen ja toivonkin, että huomena treeni kulkee jo paremmin! :)

Reipasta viikkoa kaikille! :)

Kuka päättää siitä mitä sinä haluat tehdä vartalollesi?

Jos nuorena halusit aloittaa uuden harrastuksen, halusit sitä niin kovasti että olit valmis tekemään töitä ympäri vuorokauden, jotta se olisi mahdollista. Kuka tuolloin päätti pääsisitkö koskaan aloittamaan, olisiko sinulla kannustajia ja tukea uuden lajin kanssa? Tästä päätti, ei ainakaan muut.
Kaikilla on oikeus tehdä sitä mistä tykkää ja olla sellainen, kun haluaa.

Nyt kun olen lukenut tuutin täydeltä erilaisia kirjoituksia tästä "body ja fitness ilmiöstä niin ihmettelen kovasti ihmisten suhtautumista siihen, että lajien suosio on kasvanut ja yhä useampi mieltää lihaksikkaan vartalon kauniiksi.. Joidenkin mielestä tämä on sairasta, ennemmin olisin huolissani huippumalli ikoniin hurahtaneista nuorista, ei syödä mitään, lasketaan jokainen kalori ja tavoitellaan anorektistä ulkomuotoa. Lihas on aina muokattavissa, haluaa sitä sitten enemmän tai vähemmän. 

Henkilökohtaisesti olen enemmän huolissani näistä yhä nuoremmista jotka aloittavat päihteiden käytön, syövät kaikkea muuta kuin terveellistä ruokaa ja heille on ihan sama miltä näyttävät ja paljonko painavat. En ainakaan halua koskaan nähdä omaa poikaani tuollaisessa tilassa, enkä myöskään koskaan tule häntä innoittamaan fitnesslajeihin jos hän ei niitä aikanaan itse löydä. Ennemmin kannustan häntä löytämään mieleisensä harrastuksen olkoon se sitten vaikka balettitanssi!

Itse olen valmentautumassa kilpailuihin pitkällä tähtäimellä ja olen aina rakastanut treenaamista. Monia eri lajeja harrastaneena tämä on jotain niin erilaista, elämäntapa vailla vertaa :) En hehkuta 1000 kertaa päivässä muille sitä millainen tulen olemaan kisakunnossa, vaan olen iloinen jo tekemästäni työstä ja siitä mitä haasteita minulla on vielä edessä.

Monesti olen myös kuullut kommentteja siitä kuinka " Bikinifitness ei ole urheilulaji." No mutta miten saat itsesi kisakuntoon jos et vuosien treenaamisella? Onnistuuko se ihan jotain taikapillereitä syömällä ja istumalla kädet ristissä toivoen että kroppa pian olisi tarpeeksi tiukassa kunnossa..?

Kuka sitten lopulta päättää mitä voit elämässäsi tehdä. Kaiken tämän purnaamisen ja kohun tarkoitus on saada käytäntöön jonkinlainen fitness kielto? Kiellettyjä lajeja, liian epäterveellistä elämää?

 Kuka siitä päättää mitä voin kropallani tehdä, onko muiden mielipiteillä väliä. Ei, se olen minä joka tähän on lähtenyt ja minun oma asiani millaiseksi vartaloni haluan muokata.

" Remember believe yourself and make everyone else believe it too"

-Sanni

So.. who am i?

Olen ollut pienestä asti aina urheilemassa, harrastanut monia eri lajela ja halunnut aina vain kilpailla ja kilpailla. 

 Vuonna 2010 elämäni muuttui, kun sain esikoiseni. Luulin etten tule ikinä saamaan 14 raskauskiloa pois kropastani, mutta huomasin että lopulta parempi lopputulos syntyi ilman paineita. Olin kuitenkin pitkään tekemättä mitään raskaita treenejä ja keskityin ainoastaan lenkkeilemään ja käymään erilaisissa jumpissa.

 2011 Syksyllä aloin ohjaamaan Less Millsin Bodypumpia ja ajattelin, että olin jälleen löytänyt sellaisen lajin jota ilman en voisi elää. Ohjaaminen oli ihanaa, mutta silti jotain puuttui. Huomasin jälleen olevani melko hyvässä kunnossa ja kaipasin jotain muuta kuin uusia ohjelmia, musiikkeja ja tuhansia toistoja. Itseasiassa silloin aloin näyttämään enemmän ruipelolta kuin mitä aiemmin olin ollut :D Jätin siis ohjaamisen sikseen ja pidin taukoa hetken treenaamisesta, sillä samassa olin ajautunut ylikuntoon ja lepääminen oli unohtunut kokonaan. Pienen lapsen äitinä ei aina ole helppoa muistaa levätä.

Vuosi 2012 meni erilaisia liikuntamuotoja kokeillen sekä kovasti töitä tehden. Olin melkein jo unohtanut kaiken sen palon mitä kilpailulajeista aina sain. Aloitin kuntosaliharjoittelun syksyllä 2012, jolloin todella huomasin että olin kadottanut suurimman osan lihaksistani ja näytin enemmän kuihtuneelta. Näin ohjelmaa miettiessäni pyysin ohjaajaa tekemään sellaisen ohjelman millä saisin lihakseni takaisin :D Ensimmäiset kuukaudet meni vähän niin ja näin, kunnes todella tajusin mitä haluan alkaa tekemään ja mitkä ovat tavoitteeni.

Elokuussa 2013 aloitin kisavalmennuksessa Fitfarmilla. Valmennusta on nyt takana muutama kuukausi ja olen erittäin tyytyväinen Fitfarmin valmennustiimiin. Ammattitaitoiset ihmiset ympärillä, vastaukset tuhansiin kysymyksiin, tuki ja tsemppi löytyy aina tarvittaessa :)

Lyhyt kirjoitus taustoistani ja tulevaisuudessa blogini keskittyy miljooniin ajatuksiin kilpailuihin valmistautumisesta, treeneihin ja elämään ylipäätänsä :)

Reipasta viikonloppua kaikille!

- Sanni