Vastoinkäymisistä voittoon!

En tiedä mistä tämän tekstin alottaisin.. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut melkoista hulinaa ja arjen kanssa painimista. Töitä on tullut tehtyä lähemmäs 110 tuntia 12 päivään ja siihen päälle vielä treenit ja lapsosen kanssa touhuaminen, niin alkoi jo tuntumaan, että joko pää tai kroppa sanoo itsensä irti... Unet jäi todella vähiin ja silti halusin selviytyä kaikista treeneistä kunnialla. Noh, myönnettäköön ettei paukut riittäneet millään tekemään kaikkia treenejä täysillä ja viimeiset kaksi treeniä meni melkoisissa tunneryöpyissä, ( kirjaimellisesti verta, hikeä ja paljon kyyneleitä..)

Se tunne, kun olet hukannut usean tunnin normaalin treenin tekemiseen vain siksi, että välillä on pysähdyttävä nieleskelemään kyyneleitä ja purtava hammasta yhä enemmän suoriutuakseen vielä viimeisistä toistoista vaikka oma pää käskee jo luovuttamaan. Anna jo olla, lepää kunnolla ja kokeile sitten uudestaan..
En kuitenkaan luovuttanut, päätin, että lepään vasta kun hommat on tehty loppuun. Olo ei kuitenkaan ollut se normaali; iloinen, pirteä ja energinen mitä normaalisti olen treenien jälkeen.

Selvisin kuitenkin näistä haasteellisista päivistä ja ymmärsin myös, että joskus on oikesti vaan pakko levätä. Pysähtyä hetkeksi ja todella sisäistää se, miten lepo on yksi tärkein osa treenaavan ihmisen arkea.
Nukuin reilusti, söin normaalit ruokani ilman kiirettä, ilman että jatkuvasti piti olla jossain tekemässä jotain juuri silloin kun mun olisi pitänyt syödä. Sesonkiaikoina työni on haastavaa niin fyysisesti kuin henkisestikin, sen verran voin paljastaa, että usein 12 tunnin työvuoro sisältää yhden mahdollisismman pikaisen vessatauon ja siinä kaikki. Reilua, eikös?

Tänään oli jälleen kuntotarkistuksen aika. Edellinen ilta meni jännittäessä (Mitä jos en ookkaan edistynyt? Mitä jos viime viikkojen treenit ja kiire on saanut mut astumaan takapakkia?  Oonkohan mä tehnyt tarpeeksi töitä..?) Peilikuva kertoo kyllä, että töitä on tehty, mutta miten mä voisin luottaa siihen miltä omasta mielestäni näytän.. ? :D
Onneksi on olemassa loistava tiimi ja ihan oikeasti paras valmentaja ikinä. Päävalmentajani Jari Bull Mentula oli sitä mietlä, että kiristytty on lisää. Lihasta on tullut ja tulee oikeisiin paikkoihin. Oikeastaan mut sais lavalle jo kuukauden sisään jos olisi tarve! Mitä?? Voitte vaan kuvitella miten mun epäröinti, kaikki hankalat treenit unohtui hetkessä. Siis mä oon oikeesti saanut jotain tuloksia aikaan! :)
Ruokaa lisättiin ja sain vapaasyöntipäiviäkin. Niistä lisää myöhemmin...

PT- treeni toi taas lisää ymmärrystä tekniikoista ja onhan se loistavaa treenata ammattilaisen kannustamana ja huomata et kyllä niistä treeneistä saa vieläkin enemmän irti, kun unohtaa sen ajattelun ja tekee vaan! :)

Tästä on taas niin loistava jatkaa matkaa eteenpäin! Pari viikkoo mennään vielä vanhalla treeniohjelmalla ja sitten olis luvassa uusi ohjelma :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!!!