Oma valinta ei ole lapsen valinta. Äiti voi olla alkoholisti tai himotreenaaja, mutta ei äiti. Vai voiko?

Piti kirjoittaa tämä teksti jo puolisen vuotta sitten, mutta inspiraatio on nyt parhaimmillaan niin tässä tulee. 

En suosittele ottamaan henkilökohtaisesti ja loukkaantumaan verisesti, en minäkään niin ole tehnyt mutta toivottavasti mahdollisimman moni herää niistä kuuluisista verkkareistaan. Tämähän on vain mun elämäni ja jaan sen niiden harvojen ja valittujen kanssa:D

" Voi sitä lapsi parkaa, kun tuskin saa edes herkutella kotona!" "Raejuustoo ja rahkaa siellä syödään päivittäin" Mitenhän käy lapsen kasvatuksen, kun äiti vaan ramppaa salilla ja sovittaa päivästä toiseen biksuja...

Camoon ja get a life vai miten sen nyt sanois..:D

Te ihmisparat, jotka ette tiedä millin vertaa  siitä mitä meidän perheessä tehdään tai syödään niin koittakaa nyt vaan keskittyä tuputtamaan niitä pullantuoksuisia kasvatusohjeitanne niille jotka niitä oikeasti tarvitsee. 

Jospa esimerkiksi Kaisa-Pertti 1,5 vuotta saisi valita olisiko hänen äitinsä alkoholisti vai päivittäin salilla käyvä nuori nainen, niin mitä veikkaisitte kumpi olisi Kaisa-Pertille parempi? 2 tuntia kuntosalilla on pieni murto-osa siitä, että juodaan päivästä toiseen alkoholia ja kiikutetaan lasta millon mihinkin hoitoon.. Tai jätetään vaan kylmästi ilman hoitoo, onhan nyt kesä ja terassille on päästävä ennen laskuhumalaa.

Liian moni keksii negatiivisia asioita siitä mikä todellisuudessa on positiivista sekä kehittävää elämässä.

En tarkoita, että haluaisin lapseni aloittavan kehonrakennuksen 4 vuotiaana tai punnitsee karkkinsa, mutta voin opettaa hänet tavoittelemaan elämässään sellaista mistä  pitää ja mitä haluaa tehdä.

Karkkinsa? Kyllä, luit ihan oikein. Lapseni syö herkkuja. Hän syö karkkia, pullaa, sipsiä, lettuja hillolla ja jopa jäätelöä. Tämä on mielestäni aivan normaalia, vaikka itselläni on tarkka ruokavalio.

Meillä ei kukaan muu punnitse ruokiaan kuin minä. Enkä offilla punninnut aina minäkään.

Lapseni tekee aivan normaaleita asioita. Syö hyvin, leikkii paljon, herkuttelee herkkuhetkinä ja nukkuu riittävästi. Oikeinkin reipas nuori miehenalku, jolla on kiveäkin kovempi tahto. Puhuu paljon, saattaa myös laulaa ja riehuakkin osaa taitavasti.:D

Kasvaa tasaisesti, ei ole yli eikä alipainoinen ja harvinaisen viisaskin tuo tapaus on. Hurmaava ja iloinen! 

Siispä mikä mulla on nyt mennyt pieleen?

Äiti on pian vuoden ollut uppoutunut fitnekseen ja pystynyt silti olemaan äitinä pojallensa. 

Kisadieetillä meidän perheessä muut saa nauttia extra herkuista, kun mä jotenkin oon kova tuputtaan niitä silloin kun en itse niistä voi nauttia.. Varmaan toisten mielestä sairasta tämäkin, ihan vinksahtanut mamma:D

Poikani saattaa myös syödä raejuustoa tai kananmunaa innoissaan sekä puhuu valio + maidosta kun niistä saa sitä "roteiiniä". Mitä sitten? Hänen ruokavalioonsa kun kuuluu monipuolinen ruoka. Se pelottava proteiini vaan sattuu olemaan osana sitä.

Taas kerran... Onkohan se kaikilta muilta pois, kun minä käyn lenkillä, salilla, poseeraamassa, valmistaudun kilpailuihin, punnitsen ruokani, kannan eväitä mukanani tai treenaan ennemmin kun käyn minimekoissa bilettämässä kuumina kesäiltoina? Nappaan parit selfiet margarita lasin kanssa sitten, kun on sellainen aika. Siihen asti kuvaan hauiksesta pullottavaa verisuontani tai jotain yhtä fiksua fitnesshömpötystä.

Tämä kaikkihan pitäis olla multa pois? Mutta jostain hassusta syystä nautin elämästäni näin tuhat kertaa enemmän kuin ennen tätä kaikkea. Vaikka on vaikeita aikoja niin ne kuuluu mun elämään oli se sitten fitness elämää, himotreenaaja elämää, loma elämää tai vaan pelkästään mun elämää:) 

P.S huomioo kerjätään puoli alasti kaduilla tai yökerhoissa, ei treenaten ja lihaksia esittelemällä:D Vissi ero treenaa huomionhakua, kun säikeileviä lihaksia;)